VALTUUSTOBLOGI: Kokouskuulumiset 28.10.2013

Kahden ja puolen tunnin valtuustossa tapahtui taas monenlaista. Muutamia huomioita käsitellyistä asioista.

1. Henkilöstösuunnitelma vuosille 2014-2017. Isoin asia tällä listalla oli 5 uuden perhetyöntekijän toimen perustaminen. Kun uudet virat ja toimet on muuten pistetty puihin, on iso asia, että nyt perustettiin siitä huolimatta 5 uutta. Toki tavoitteena on saada sama määrä säästöjä ostopalveluista. En näe, että on välttämättä realistista, että ne todentuvat heti ensi vuonna, mutta tulevaisuudessa toivottavasti kyllä. Ja vielä enemmänkin säästöjä on toivottavasti tulossa, perhetyöntekijät palkattiin tekemään ennaltaehkäisevää työtä, jolla toivottavasti sekä parannetaan perheiden tilannetta, että pienennetään kustannuksia.

2. Seinäjoen Energia on mukana ostamassa ruotsalaista vesivoimaa, tähän liittyen käsiteltiin lainahakemuksia. Energian toimitusjohtaja Martti Haapamäki myös esitteli välitilinpäätöksensä ja muita ajankohtaisia asioita. Alkuvuonna liikevaihto kasvoi 11,5 % ja tulos oli noin 2,5 miljoonaa parempi, kuin vuonna 2012 samaan aikaan. Tilanne tulee kuitenkin kuulemma tasaantumaan loppuvuonna ja tavoitteena on päästä samaan tulokseen kuin viime vuonna. Energia on mukana vesivoiman oston lisäksi muutamissa tuulivoimahankkeissa, hyvä niin. Edelleen se ydinvoima siellä kuitenkin kummittelee. Kysyin jälleen, että joko olisi meidänkin aika irtaantua tästä epäilyttävästä ja kannattamattomasta projektista, mutta ei. Energian omien laskelmien mukaan hankkeessa mukana olo on kuulemma kannattavaa. Olisi mukava nähdä nämä laskelmat, kun kunta toisensa jälkeen on ilmoittanut, ettei heidän mielestään ole enää kannattavaa olla mukana. 

3. Kolme vuotta kestänyt piina Kourassa on nyt päättynyt, kun sinne saatiin hyväksyttyä osayleiskaava. Kaavan valmistuminen kumoaa rakennuskiellon, joka on estänyt kylän kasvamisen. Hyvä näin.

4. Valtuutettu Piia Kattelus oli tehnyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen koskien kaupungin yhteistyötä kaupungin yksityisen päiväkotiyrittäjän kanssa. Hallituksen vastaus merkittiin tiedoksi. Aiheesta myös keskusteltiin kiivaasti. Jopa niin, että valtuuston puhetta johtanut Mäki-Hakola keskeytti Katteluksen puheenvuoron kopauttamalla nuijaa ja ilmoittamalla, että asia on loppuunkäsitelty. Ottamatta kantaa itse käsiteltyyn asiaan, meni puheenjohtajan käytös mielestäni liian pitkälle. Valtuuston puheenjohtaja ei voi keskeyttää valtuutetun puhetta, jos on eril mieltä puheen sisällön kanssa.

5. Lopuksi vielä hyväksyttiin maahockey-kentän rakentaminen. Kustannusarvio kentän pystyttämisestä on noin 30 000€. Kenttä on lahjaksi saatu, arvoltaan noin 100 000€. Sitä voidaan käyttää myös muihin lajeihin ja näistä kentistä on tällä hetkellä pulaa. Joten vaikkakin asia tuli päätettäväksi vauhdilla ja ohi budjetin, on hyvä, että asia ei äänestykseen jälkeen jäänyt pöydälle, kuten keskusta olisi halunnut, vaan viedään päätökseen ja saadaan kenttä käyttöön. 

VALTUUSTOBLOGI: Sevas

Torstaina vihreä valtuustoryhmä vieraili Seinäjoen kaupungin tytäryhtiö Sevas Oy:n konttorilla. Sevas on 100% kaupungin omistama yhtiö, joka vuokraa kaupunkilaisille kohtuuhintaisia asuntoja, joita on tällä hetkellä noin 2500.  Alkuun pitää heti antaa tunnustusta Sevakselle, joka otti itse aktiivisesti yhteyttä ja kutsui valtuustoryhmämme tapaamaan heitä. Tätä lisää! Tytäryhtiöitä on kaupungilla yli 20 ja Sevas on ensimmäinen, joka on meitä (ja myös muita valtuustoryhmiä) näin henkilökohtaisesti lähestynyt. Osa yhtiöistä on toki pieniä, esimerkiksi asunto-osakeyhtiöt, mutta en panisi ollenkaan pahakseni kutsua kuulemaan isompien yhtiöiden toiminnasta, kuten esimerkiksi Seinäjoen Energiasta tai vaikkapa Seinäjoen Ammattikorkeakoulusta. Nämä nimet kuitenkin vilahtelevat valtuustonkin esityslistoilla suhteellisen usein, monta lainaa on jo minunkin aikana käsitelty. 

Sevaksella eniten keskustelua herätti Sevaksen toimiminen sosiaalisena asuntotoimena. Sevas on siis se taho, jota kautta muuten hankalasti asutettavat kaupunkilaiset saavat asunnon, usein kaupungin sosiaalitoimen avustuksella. Kaupunki takaa vuokria ja maksaa mahdolliset korvaukset. Tällä hetkellä kuitenkin vain kahden kuukauden vuokran verran. Usein ongelmatapauksissa kuluja kertyy enemmän, erotuksen maksaa tietenkin Sevas, joka näkee tässä ongelman. Ja onkin aiheellista pohtia, onko kaupungin vuokra-asuntoyhtiöllä velvollisuus tehdä näin, vai tulisiko kaupungin kantaa vastuunsa loppuun saakka. Tällä hetkellä summat eivät ole vielä suuria, mutta luvut ovat kasvaneet joka vuosi. Ja on selvää, että kaupungin kasvaessa myös sosiaaliset ongelmat lisääntyvät ja näin kulutkin kasvavat edelleen. 

Sevas maksaa kaupungille noin 8% korkoa vuosittain. Korkea prosentti on jäänne vanhoilta ajoilta, jolloin kaupungilta sai puolet pienempää korkoa asuntotuotantoon, kuin pankeilta. Summana tuo ei kaupungin kassaa kovin paljon kartuta, kyse on noin 500 000 eurosta. Tottakai tällä hetkellä säästöjä revitään pienemmistäkin pinoista, mutta jo periaatteellisella tasolla tätä on hyvä pohtia. Jos tuo 500 000 euroa, tai edes puolet siitä, jäisi Sevakselle, olisi yhtiöllä paremmat mahdollisuudet toimia myös sosiaalisena asuttajana. Yhtiön tarkoitus kun kuitenkin on tuottaa edullisisa vuokra-asuntoja kaupunkilaisille.

Ja kun ne kustannukset sitten kuitenkin kaatuvat kaupungille. Asunto on kaikilla oltava ja jos ei ole, niin kustannuksia siitäkin tulee. Jonkinlaisena ennaltaehkäisynä voidaan asuntoasiaakin tarkastella. Ehkä joku systeemi, jolla asumista ja omillaan selviämistä sitten tuettaisiin, olisi tarpeen. Kuka ottaisi tästä kopin?

Tarve töihin

Palasin elokuussa työelämään reilun kahden vuoden jälkeen. Yksi syy lähteä kotoa töihin oli tietenkin palkka, mutta se ei ollut kuitenkaan ainoa. Eikä syyksi riittänyt edes työyhteisö, välitunnit tai jonkun muun laittama ruoka, vaikka kaikki ne ovat työn, eli opettamisen ohella tärkeitä ja tuntuvat luksukselta kotivuosien jälkeen.

Työn tekeminen ja työpaikka määrittelee ihmistä. Määrittelemme itsekin usein itsemme paitsi perhesuhteiden, niin myös ammatin kautta. Itse ainakin miellän olevani tietenkin äiti ja vaimo, mutta aika pian listalla tulee vastaan myös opettaja. Se on osa minua. Siksi halusin töihin.

Minulla oli tärkeä työ lasten kanssa kotona, jonka vuoksi olin poissa työelämästä. Pystyin onnellisesti valitsemaan, milloin palaan töihin. Yleensä näin ei ole. Työttömäksi joudutaan pääsääntöisesti vastentahtoisesti ja mahdollisuudet vaikuttaa työttömyyden päättymiseen ovat rajalliset.

Sulkemalla aikuinen, terve ihminen työelämän ulkopuolelle vaikutetaan toimeentulon lisäksi henkilön minäkuvaan. Siksi on järjetöntä, että nykyinen järjestelmä syrjäyttää ihmisiä työelämästä, koska töiden tekeminen ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Osalla aikaisemmat voimaannuttavat kokemukset ja myönteiset vaikutukset työelämästä kantavat työttömyyden yli. Kaikki eivät kuitenkaan pysty pitämään yllä ajatusta työtä tekevästä minästä. Minäkuva muuttuu ja töihin palaaminen vaikeutuu entisestään. Erityisen pahalta tuntuu niiden nuorten vuoksi, jotka järjestelmä syrjäyttää. Heille ei ole välttämättä kertynyt yhtään työkokemusta, eivätkä he ole oppineet määrittelemään itseään työn kautta. Työn tekeminen on kuitenkin ainoa tapa selvitä tässä maailmassa.

Siksi työn tekemisen tulisi olla aina kannattavaa. Jos menee töihin ja saa palkkaa, pitäisi tilille jäädä enemmän kuin mitä jää sosiaalituista. Pitäisi. Nyt näin ei ole ja kun päälle kaatuu kasa paperitöitä ja rahan tulo viivästyy, ei järjestelmässä ole järkeä lainkaan. Valtiovalta peräänkuuluttaa rakenteellisia muutoksia. Yksi ratkaisu voisi olla perustulomalli, jossa tietty summa maksetaan jokaiselle ja siihen päälle saa sitten kerryttää tuloja haluamansa ja tarvitsemansa verran, ilman tukien palautuksia. Siirtyminen perustuloon vaatii koko järjestelmän uusiksi ajattelemisen, mutta sen takia sitä ei tule säikähtää. Jos lopputuloksena on järjestelmä, joka ei syrjäytä ja kannustaa työntekoon, voidaan mielestäni vanhoja tapoja malleja vähän tuulettaakin.

Kolumni Eparissa 28.8.2013

Kotihoidontuen uudistuksella reilummat työmarkkinat

Mielipidekirjoitus Ilkassa ja Pohjalaisessa 13.9.2013

Hallitus päätti budjettiriihessä uudistaa lasten kotihoidontukea. Uudistusta on vastustettu ja useasti on vedottu perheiden oikeuteen valita lastensa hoitaja itse. Valinnan mahdollisuus on tällä hetkellä olemassa, mutta todellisen valinnan tekee harva perhe. Pääsääntöisesti kotiin jää äiti.

Valtiolla on tapana pakottaa kansalaisiaan. Valtio määrää, koska pitää jäädä eläkkeelle, koska pitää lähteä ravintolasta kotiin tai milloin kaupat saavat olla auki. Kaikissa näissä puututaan ihmisten vapauteen ja oikeuteen määrätä itse omasta elämästään.

Kaikkiin näihin määräyksiin on olemassa syynsä. Niiden esimerkiksi toivotaan edistävän ihmisten terveyttä, mikä taas pienentää valtion ja kuntien kustannuksia terveydenhuollossa. Nyt hallitus on päättänyt, että jotta nuorten naisten työurat pitenisivät, eivätkä he syrjäytyisi työelämästä, tulisi lasten hoitovastuu jakaa perheiden sisällä tasaisemmin.

Kaikkia uudistukset eivät miellytä ja muutosta vastustetaan aina. Kaikille ei sovi, että yksilön oikeutta tupakoida missä haluaa rajataan. Sillä onhan silloinkin kyse henkilökohtaisesta valinnasta. On kuitenkin tutkittu, että tupakointi on vaarallista ja siksi sitä halutaan vähentää. Samoin on tutkittu, että naisten kotiinjäänti heikentää heidän asemaansa työelämässä. Yksilön ongelmasta tulee yhteiskunnan ongelma, kun vaikutukset jäävät yhteiskunnan maksettaviksi.

Tällä hetkellä nuoria naisia ei palkata vakituisiin työsuhteisiin, olivatpa he lisääntymässä tai eivät, koska pelätään heistä myöhemmin aiheutuvia kustannuksia. Tästä johtuen naiset ovat pätkätöissä nelikymppisiksi ja lopputyöelämänsä pienipalkkaisia, kun eivät ole edenneet urallaan. Heidän eläkekertymänsä on paljon pienempi, kotona olo kun ei eläkettä kerrytä. Mitä pidempään poissaolo työelämästä jatkuu, sitä vaikeampaa sinne palaaminen on.

Naisten asemaa työelämässä voidaan ja tulee parantaa myös muilla keinoilla, kuten esimerkiksi jakamalla vanhemmuuden kustannukset tasaisemmin työnantajien kesken. Budjettiriihen tuloksena tämäkin nyt selvitetään. Muutosta tarvitaan myös yleisemmin palkkaeroihin naisvaltaisten alojen ja perinteisten miesten alojen välille.

Hallitus on tässä vähän kuin vanhemman asemassa ja ajattelee tätäkin uudistusta lastensa parhaaksi. Kuten vanhemmat haluavat lastensa pärjäävän elämässään, haluaa hallitus nuorten naisten pärjäävän työelämässä. Usein vanhempiakin kiitellään päätöksistään vasta jälkikäteen.  

Nimikointia

Innostuin ja ostin dymon. Joten meillä on nyt sitten nimikoitu. Onhan tuo kätevä. Myös toinen kirjoitustaitoinen perheestä innostui, kun myslipurkin viereen oli ilmestynyt yhtenä aamuna nimikoitu kaffinkeitin. Hmm.

Myslipurkin viereen ilmestyi nimetty kaffinkeitin. 

Kotihoidontuen muutos tuo reilummat työmarkkinat myös äideille

Rohkea rokan syö. Uskallan siis nyt kirjoittaa jotain tästä kotihoidontuen uudistuksesta, vaikka sohaisen varmasti moneen suuntaan. Äidit ovat välillä kuin metallimiehet, yhtä kärkkäästi puolustamassa milloin mitäkin, ja teen niin totta vieköön itsekin. En siis tässä nyt sen enempää moiti ketään, on hyvä puolustaa itselleen tärkeitä asioita. Siksi aionkin nyt muutaman sanan kirjoittaa siitä, miksi minun mielestäni on hyvä, että kotihoidontuki jaetaan molempien vanhempien kesken. 

Nuoret naiset tekevät töitään pätkissä. Tunnettu totuus on, että pian ne kuitenkin jää äitiyslomalle ja sen jälkeen pitkälle hoitovapaalle ja työnantaja maksaa. Seurauksena nuoria naisia ei palkata vakituisiin työsuhteisiin, olivatpa he lisääntymässä tai eivät. Tästä johtuen naiset ovat pätkätöissä nelikymppisiksi ja lopputyöelämänsä pienipalkkaisia, kun eivät ole edenneet urallaan. Tämä vähän kärjistäen.

Nyt tähän tarjotaan muutosta muuttamalla kotihoidontukea siten, että osa siitä olisi kiintiöity toiselle vanhemmalle, usein isälle. Tässä kohtaa älähdetään, että entäs ne naiset, jotka nyt ovat kotona ja joilla ei ole vakityöpaikkaa. Niin. No he jäävät sitten työttömäksi, jos ei ole töitä. Hakevat töitä ja tulevat toivottavasti valituiksi helpommin kuin ennen, koska vaara kotiinjäämisestä useiksi vuosiksi on vähän pienempi, kuin aikaisemmin. Jos saavat töitä, jää toinen vanhempi kotiin tai lapset laitetaan hoitoon.

No entäs sitten se, että ne isit usein tienaa enemmän? Niin. Tämä johtuu usein siitä, että he ovat olleet työelämässsä kauemmin ja edenneet siellä vakituisissa työsuhteissa ehkä jopa ylöspäin, kun ei ole ollut perhevapaita katkaisemassa urakehitystä. Toisin kuin naisilla, jotka tämän uudistuksen myötä pääsevät toivottavasti mukaan tähän kehitykseen myös. 

Muutos ei tietenkään tapahdu hetkessä ja varmasti on perheitä, joiden elämä tästä hankaloituu. Päätöksiä tehdään kuitenkin tulevaisuutta ajatellen ja niin on tässä todellakin toimittu. Ei nyt me äidit torpata itse sitä, että meille tarjotaan jatkossa reilumpia työmarkkinoita. 

Arkea ja juhlaa

Paluu työelämään on hiljentänyt tämän foorumin tehokkaasti. Arjen haltuunotto jatkuu edelleen, mutta jotain rutiineja on jo havaittavissa. Uudet sijoituspaikat ovat mieluisia kaikille asianosaisille. Kaikki hyvin siis.

Juhlaa arjen keskelle on tuonut tänään viisivuotiaaksi ehtinyt Siiri. On juhlittu, monta kertaa. Ja mikäs siinä on juhliessa, kun on mitä ihanin ja hurmaavin juhlittava!

Arki alkoi politiikankin osalta. Eilen istuttiin syyskauden alun kunniaksi valtuustossa yli viisi tuntia. Siitä lisää myöhemmin, nyt lisää arjenhallintaa ja reput kuntoon aamuksi.