Perusterveydenhuollosta perussairaudenhoidoksi

Perusterveydenhuollosta perussairaudenhoidoksi

Jätin viime viikolla soittopyynnön terveyskeskukseen. Korvasairaat lapset kaipasivat jälkitarkastusta. Pyyntööni vastattiin ja sain hyvää palvelua. Aikaa lääkäriin sen sijaan en saanut. Tarvitsin ajan seuraavalle viikolle, mutta se ei onnistunut. Aika olisi pitänyt ottaa heti, eli tarjolla oli vain päivystysaikoja. Yritin selittää, että ottaisin ajan sinne normaalivastaanotolle, kahdenkin viikon päähän käy. Olisi mennyt kuulemma kolmen kuukauden päähän.

Tiesinhän minä, että siellä ruuhkaa on. Lääkäripulasta on puhuttu, ja nyt viime aikoina myös hoitajapulasta, joka aiheuttaa hoitaja-lääkäri-mallin toimimattomuuden. Samaan aikaan olen talven aikana kuullut useammassakin puheenvuorossa, kuinka Seinäjoki on hienosti onnistunut tuottamaan terveyspalvelunsa edullisesti. Erikoissairaanhoidon kulut ovat kyllä kasvaneet, mutta siitä syyt on vieritetty tehottomasti toimivalle sairaanhoitopiirille. Seinäjoki itse on kuulemma hoitanut asiansa moitteetta. Sote-ratkaisunkin pelätään vain kasvattavan kaupungin kuluja. Nyökytellen olen kuunnellut ja uskonut. Hölmö minä.

Eihän tässä ole mitään järkeä. Tottakai ne erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, jos emme hoida kaupunkilaisia kunnolla perusterveydenhuollossa! Eikä siitä silloin voi syyttää sairaanhoitopiiriä, vaan ihan omaa toimimatonta järjestelmää. Tällä mallilla perusterveydenhuolto muuttuu perussairaudenhoidoksi, josta pahimmat tapaukset joudutaan laittamaan eteenpäin erikoissairaanhoidon puolelle. Ei ole aikaa eikä resursseja ennaltaehkäistä, kun pitää huolehtia, etteivät asiakkaat kuole vaivoihinsa.

Ongelma ei siis ole siinä, että ensiapupäivystyksessä joutuu välillä odottamaan jopa 5 tuntia. Se on valitettavaa, mutta kai täysin normaalia päivystyksessä, jossa kiireellisemmät on pakko hoitaa ensin. Ongelma on siinä, että sinne ensiapupäivystykseen ei pitäisi perusflunssapotilaiden mennä. Muistan joskus kuulleeni, että julkisen puolen ei tulisi hoitaa aikuisia poskiontelopotilaita ollenkaan, koska niillä ei ole kansanterveydellisesti eikä -taloudellisesti mitään merkitystä. Raakaa peliä, mutta osittain totta.

Syy-seuraus-suhteet ovat jopa näin mallikolle tässä helposti havaittavissa. Lääkärinvastaanottoaikoja ei kohtuullisessa ajassa saa. Ne, jotka on pakko katsoa ja hoitaa, kuten ilmeisesti lasten korvatulehdusten jälkitarkastukset, saavat päivystysaikoja. Tästä johtuen päivystysaikoja ei ole niitä tarvitseville, joten he menevät terveyskeskuksen ensiapupäivystykseen, vaikka eivät sinne kuuluisi. Ne, jotka saavat ajan sinne kauas tulevaisuuteen, sairastuvat mahdollisesti vielä vähän enemmän, jolloin perusterveydenhuolto ei enää riitä, vaan tarvitaan erikoissairaanhoitoa. Ja niin kulut kasvavat ja kansanterveys rapautuu.

Kyllä minä olisin tässä vaiheessa jo lopettanut kehumisen sillä, kuinka edullisesti ne palvelut tuotetaan. Viime vuonna sosiaalipuolelle palkattiin valtuustoaloitteen myötä 5 uutta perhetyöntekijää. Olisiko nyt samanlaisen aloitteen aika?

Kolumni Eparissa 23.4.2012

Liitoksia tehdessä kannattaa katsoa kauas

Debytoin pääsiäisen alla Vihreiden blogissa, kun aloitin Kuulumisia kunnista -blogisarjan. Tässä teksti teillekin luettavaksi.

Valtiovarainministeriö on määrännyt toimitettavaksi erityisen kuntajakoselvityksen Seinäjoen kaupungin ja Jalasjärven kunnan välillä. Syy selvitykseen on Jalasjärven päätyminen kriisikunnaksi omistamansa aikuiskoulutuskeskuksen JAKK:n tukien takaisinperinnän takia. Kurikan kanssa Jalasjärvi tekee vapaaehtoista selvitystä.

Huhtikuun 28. päivä valtuustot ilmaisevat kantansa liitoksiin. Varovasti ja vuorotellen, niin että päätähti Jalasjärvi sanoo sanansa viimeisenä. Järjestystä on moitittu, mutta en näe, että sillä merkitystä on. Sanovat kunnat mitä tahtovat, tekee valtiovalta omat päätöksensä kesäkuussa.

Valtion nimeämät selvittäjät ehdottavat, että Jalasjärvi liittyisi Seinäjokeen. Kurikka-selvityksen tekijä niinikään on sitä mieltä, että liittyä pitäisi, mutta Kurikkaan. Selvitykset ovat keskenään vaikeasti vertailtavissa, sillä niissä on käytetty kovin erilaisia lukuja.

Seinäjoki on velkainen kaupunki, kaikilla luvuilla laskettuna. Nopea kasvu ja siitä johtuvat isot investoinnit yhdistettynä vaikeaan taloustilanteeseen eivät ole kohdelleet kaupunkiamme hyvin. Kasvavalla keskuksella on kuitenkin toivoa. Tässä kohtaa isoista veloista on hyötyäkin, Jalasjärven 35 miljoonan velkapotti ei Seinäjokea juuri hetkauttaisi. Kurikalle, vaikka vauras kaupunki onkin, olisi liitos kohtalokkaampi. Kasvuennusteissakaan ei Jalasjärven ja Kurikan liitoksessa noustaisi korkealle.

Seinäjoki pärjää ilman Jalasjärveä. Kuten todettu, velkaakin on omasta takaa. On myös nurinaa ja tyytymättömyyttä, puhetta siitä, että edellisetkin kuntaliitokset ovat hoitamatta. Palvelurakenteita on muutettu, mutta jotain olisi varmasti jouduttu tekemään ilman liitoksiakin. Kuoleva kunta tuskin pystyy kovin laadukkaita palveluitakaan tuottamaan.

Ei pidä kuitenkaan tyytyä pärjäämään, vaan tavoitella jotain parempaa. Olen jokaisessa tekemässäni päätöksessä yrittänyt katsoa tarpeeksi kauas. Niin myös tässä. Vaikka sote-sopu veikin terävimmän tarpeen tehdä kuntaliitoksia, ovat suuremmat maakuntakeskukset totta. Seinäjoki uhkaa jäädä tästä kehityksestä. Jalasjärvi tuo mukanaan isoja yrityksiä, jotka taas niitä kunnille kovin tärkeitä verotuloja, joiden puutteesta on Seinäjoellakin kärsitty.

Ennen velkaantumistaan Jalasjärvi on hoitanut hommansa moitteettomasti. Vertasin Jalasjärveä valtuustojen yhteisessä seminaarissa naapuriksi, joka on loukannut jalkansa ja tarvitsee hetkellistä apua. Kun velasta on päästy ja jalka kuntoutunut, on juoksukunto taas kova. Tottakai liitos tuo mukanaan myös noin 8000 uutta seinäjokelaista, joille täytyy tuottaa palvelut. Tätä ei sovi unohtaa.

Yksi haaste suurempiin yksiköihin siirryttäessä on lähidemokratian toteutuminen. Seinäjoki ei ole tehnyt viisaita päätöksiä tähän mennessä lakkauttaessaan aluelautakuntia ja yhdistäessään ne yhdeksi asukaslautakunnaksi. Yli 60 000 asukkaalle ei mielestäni riitä yksi 13 henkinen asukaslautakunta, joka jakaa aktivointirahaa ja järjestää kansalaisraateja. Tärkeitä nekin, mutta lähidemokratia on enemmän. Se on päätäntä- ja budjettivaltaa, jota kuntalaiset voivat käyttää omilla alueillaan.

Kaupungin iso koko ei ole tae toimivista palveluista, eikä edes välttämättä edellytys, mutta mahdollisuus se on. Kuntarajat eivät estä yhteistä toimintaa, mutta niiden purkaminen saattaa synnyttää uudenlaisen tahtotilan. Seinäjoen ja Jalasjärven yhdistäminen on nähtävä mahdollisuutena, joka parantaaa koko alueen hyvinvointia.

Usko, koulu ja opetus

Vielä on kaksi kuukautta toukokuun loppuun ja se on jo alkanut: taistelu suvivirrestä. Valitettavasti puhe suvivirrestä on puhetta aidan seipäästä, kun pitäisi puhua koko aidasta.

"Perusopetuksessa eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta." Näin sanotaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, joka on velvoittava asiakirja opetusta järjestettäessä. 

On osa opettajan ammattitaitoa ja etiikkaa, että hän osaa pitää uskonnon erillään omasta opetuksestaan ja muista toimistaan koulussa. Ihan kuin puoluepoliittisessa toiminnassa mukana olevat opettajat toimivat. En minäkään voi julistaa vihreää propagandaa töissä, se olisi väärin. Niin ei voi täällä tehdä edes keskustalainen poliitikko-opettaja, vaikka jonkinlaista paikallista uskontoa poliittisella suuntautumisellaan harjoittaakin. Se ei vain ole oikein.  

Peruskoulu on tarkoitettu jokaiselle suomalaiselle lapselle. Olemme syystäkin ylpeitä järjestelmästämme, joka on tasa-arvoinen ja mahdollistaa kaikkien koulunkäynnin. Teemme kouluissa kaikkemme, että jokainen voisi tuntea kuuluvansa joukkoon. Näin tulisi toimia myös uskonnon suhteen. Koska ei ole olemassa uskontoa, joka sopisi kaikille, ei sitä tulisi siellä harjoittaa. Koska uskonnontuntien lisäksi uskonto on läsnä vielä monessa tilanteessa, kuten esimerkiksi ruokarukouksissa ja päivänavauksissa. Kannattaa käydä lukemassa myös tämä kirjoitus, jossa avataan vähän sitä, miltä eristäminen tuntuu lapsesta. 

Tälläkin hetkellä jokaisella on oikeus opiskella omaa uskontoaan ja olla osallistumatta evankeliluterilaisen uskonnon opetukseen. On hyvä ja välttämätöntäkin, että näin toimitaan, eikä ketään pakoteta osallistumaan uskontotunneille, jotka eivät sovi omaan vakaumukseen. Tämän järjestäminen on kuitenkin käytännössä vaikeaa, kun useita aikatauluja tulee sovittaa yhteen. Kalliiksikin tämä tulee, esimerkiksi kun oppilaita kuljetetaan uskontotunneille toiselle puolelle kaupunkia. 

Mielestäni onkin syytä kysyä, onko yhteiskunnan velvollisuus järjestää uskonnonopetusta? Minun mielestäni ei. Uskonnonopetus on seurakuntien velvollisuus. Paras vaihtoehto olisi korvata uskontojen erillään opettaminen elämänkatsomustiedolla tai uskontotiedolla, jonka sisällä käsitellään useampia uskontoja. Näin siirtyisi eteenpäin niin meidän evankeliluterilaisten kulttuurihistoriallinen perintö kuin myös muiden uskontojen tiedot. Kansainvälistyvässä maailmassa ei liene haittaa siitäkään.

Myös minä olen kristitty ja perheeni kuuluu kirkkoon. Käytämme seurakunnan palveluita, kuten esimerkiksi lasten kerhoja ja olemme olleet niihin tyytyväisiä. Kritiikkiä eivät siis esitä vain jumalattomat vapaa-ajattelijat, vaan ihan vaan ajattelijat, jotka ovat tarpeeksi vahvoja antamaan tunnustusta myös toisin ajatteleville. Niin ja ajattelevat lasten, ihan kaikkien lasten, parasta. 

Keilaa Anteron kanssa

Vaalivuosi se on tämäkin. Itse en tällä kertaa ole ehdolla (paitsi OAJ:n vaaleissa, joiden tulos itseasiassa ratkeaa ensi viikolla!) mutta mukana toki. Ja vaalithan ovat puolueille parasta aikaa, kun saa huolella luukuttaa omia juttujaan ja niistä ollaan jopa kiinnostuneitakin. Joten jonkin verran vaalijuttuja luvassa täälläkin.

Nyt buffaan huomista tapahtumaa, kun saamme Seinäjoelle vieraaksi Antero Vartian. Seinäjoella on mahdollisuus keilata Anteron kanssa uudessa keilahallissa. Keilauksen jälkeen keskustelutilaisuus yrittäjyydestä, josta yrittäjäehdokkaalla on sanansa sanottavana. Joten keilaamaan!

100 vuotta Fennovoimaa

Pyhäjoelle halutaan rakentaa uusi noin 1000MW ydinvoimalaitos. Mukana projektissa on pääosin julkisesti omistettuja tahoja, kuten Seinäjoen kaupungin täysin omistama Seinäjoen Energia Oy. Alusta alkaen projektiin haettiin isosti ulkomaista omistusta, koska Suomesta ei löydy riittävästi kiinnostusta omistaa ydinvoimaa. Kesken suunnitteluprojektin saksalainen E.On vetäytyi hankkeesta ja tilalle tuotiin venäläinen valtionyhtiö Rosatom, joka laitoksen rakentamisen lisäksi on yksi tulevista omistajista.

Ydinvoimala on yli 100 vuoden projekti. Rakentaminen ja käyttöönotto kestävät 10 vuotta. Laitos on sähköntuotannossa ehkäpä 60 vuotta. Sähköntuotannon loppumisen jälkeen täytyy käytettyä polttoainetta jäähdyttää vesialtaissa 40 vuotta, ennen kuin lämmöntuotanto ja säteily ovat loppusijoittamiseen sopivalla tasolla. Tämän jälkeen laitos puretaan ja rakenteiden radioaktiivinen materiaali loppusijoitetaan. Purkamisurakka kestää vuosia ja maksaa satoja miljoonia euroja.

Kun pohditaan uuden ydinvoimalan tarvetta Suomessa, tulee ennen kaikkea miettiä tulevaisuutta. Nyt päiväkodissa olevien taaperoiden lastenlastenlapset ovat työikäisiä, kun Pyhäjoen ydinvoimalaa puretaan! Tulevaisuuden energiamarkkinoihin liittyy paljon kysymyksiä. Paljonko tulevien vuosikymmenien aikana tekniikka energian tuottamiseen, siirtämiseen ja varastointiin kehittyy, ja kuinka paljon tämä tekniikka maksaa? On mahdollista, että ydinvoimalan tuottama sähkö on tulevaisuudessa kalliimpaa kuin muilla keinoilla, esimerkiksi uusiutuvalla energialla tuotettu.

Seinäjoen Energia on kuitenkin päättänyt olla mukana tässä yli 100 vuoden projektissa. Koska kysymyksessä on täysin kaupungin omistama yhtiö, jonka hallituksessa istuvat kunnallispoliitikot, tulisi kaupunkilaisille kertoa, miksi Seinäjoen Energian kannattaa olla mukana rakentamassa Fennovoiman ydinvoimalaa.

Valtuutettu Rantasaari on kysynyt Seinäjoen Energian toimitusjohtaja Martti Haapamäeltä valtuustossa kahdesti, onko tässä hankkessa järkevää olla mukana. Vastauksessaan Haapamäki vetosi laskelmiin, joiden mukaan taloudellista riskiä ei ole. Vaadimme, että nuo laskelmat julkistetaan. Ydinvoiman rakentaminen on uhkapeliä, jota ei tulisi pelata veronmaksajien rahoilla.

Jani Mäkinen
puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Vihreät

Henna Rantasaari
kaupunginvaltuutettu
Seinäjoki

Avoimesti auki

Jokainen meistä on varmaan joskus tuntenut itsensä ulkopuoliseksi. Seissyt porukan ulkopuolella odottaen merkkiä, jotta voisi mennä mukaan, tai katsellut kauempaa ja tuntenut kateutta. Vaikka usein onkin kyse vain väärinkäsityksestä, ovat nämä ovat tilanteita, jotka eivät tunnu mukavilta.

Sama tunne saattaa olla tällä hetkellä Seinäjoelta töitä etsivällä paluumuuttajalla. Olisi kiva tulla takaisin, mutta oloaan ei koe kovin tervetulleeksi. Ja mitä mahtaakaan ajatella täysin uusi tuttavuus, joka on kiinnostunut kaupungistamme mahdollisena työ- ja asuinpaikkana, mutta tuleekin käännytetyksi heti ovella?

Kun asuntomessuille haettiin työntekijää, uskottiin puskaradion kautta löytyvän pätevimmän hakijan. Nyt uutta elinkeinojohtajaa haettaessa paikka pistettiin hakuun, mutta vain kaupungin sisäisenä hakuna. Viikonlopun lehtitietojen mukaan hakijoita oli kolme. Päteviä varmasti kaikki.

Mutta onko todellakin niin, että uskomme kaiken osaamisen ja viisauden asuvan täällä kaupunkimme sisällä, vähän yli 60 000 asukkaan keskellä? Minä uskon meihin pohjalaisiin ja tiedän, että viisaus täällä asuu niin vanhoissa naisissa kuin muissakin. En kuitenkaan usko, että mistään muualta sitä ei löytyisi.

Me haluamme kaupunkina kasvaa. Kaupungin asukasluku on mahdollista saada nousuun kuntaliitosten lisäksi syntyvyyden ja muuttoliikkeen avulla. Kuntaliitokset ovat oma lukunsa, mutta niiden kautta on jo kasvettu ja luultavasti kasvetaan tulevaisuudessa lisää. Vauvojakin syntyy meillä ihan hyvää vuosivauhtia.

Meidän pitää siis saada vielä ihmiset muualta Suomesta muuttamaan tänne. Paluumuuttajia on jo houkuteltu kovasti ja muutenkin on tehty kampanjaa, onnistuttukin. Tunnetusti kaupungin imago on hyvä. Seuraavaksi näille muuttajille tarvitaan työtä ja asuntoja. Usein ensin etsitään se työ.

Seinäjoki tarvitsee lisää kaikenlaisia työpaikkoja, mutta etenkin korkeakoulutettujen paikoista on pulaa. Kaupunki ja muu julkinen sektori on perinteisesti työllistänyt juuri heitä. Siksi on tärkeää, että sieltäkin löytyisi töitä. Ja että niitä voisivat kaikki hakea.

Vaikka yksittäisen paikan täyttäminen muuttajalla ei kaupunkia vielä täytäkään, on sillä merkitystä myös maineen vuoksi. Jos annamme sen kuvan, että emme tänne muita halua, ei tänne kukaan haekaan. Piiri pienii jatkaa pyörimistään. Ja silloin jää se muutto muutenkin tekemättä ja asunto ostamatta.

Ylypiä saa olla, muttei ilikiä. Suurennetaan siis vähän sitä piiriä ja päästetään muitakin rinkiin. Niin ja luotetaan niihin omiin osaajiin, kyllä ne pärjää avoimessakin kilpailussa.  

Kolumni Eparissa 12.3.2014

Täydellinen sunnuntai

Täydellinen sunnuntai alkaa urheilulla raittiissa ilmassa ja hyvässä seurassa. Jatkuu päiväunihetkellä ja kirjoitushommilla. Sitten tupa täyteen väkeä ja ruoka pöytään. Loppuilta rauhoitellaan ja valmistaudutaan tulevaan viikkoon. Näitä lisää!