Prinsessani on jo puolivuotias, uskomatonta. Kuin eilisen muistan päivän, jolloin sain tuon käärön syliini. (Ja vaikka muistini välillä pätkiikin ja eiliset ja jopa tämänpäiväiset unohtuvat, tämän muistan hyvin.) Enää en kuitenkaan muista elämääni ennen. En muista miltä tuntui huoletonna huidella ja murehitta marssia. Pieni häivähdys nukutuista öistä palaa välillä mieleeni, kuitenkin vain kadotakseen uudelleen. Mennyttä ei kai kaipaa, jos nykyinen on kaikki se, ja jopa paljon enemmän.
Vesipeto kylpemässä noin 3 kuukauden ikäisenä.
3 kommenttia:
Ihana muksu ja miten luottavaisesti se suhun kattookaan!!
Onnea puolivuotissynttäreistä!
Niin se aika kuluu. Ja nopeammin kuin ennen, mitä vanhemmaksi itse tulee. Ja niin se taitaa muuten ollakin: miten se yksi teoria meni, jonka mukaan kesät tuntuivat lapsena huikean pitkiltä, koska ne olivat pidempiä. Ainakin sen suhteen, miten ne kokee: vertaa aina eletyn elämän määrään. Kuusivuotiaana kesä oli jo iso osa koko elinvuosista. Nyt, kohta 34-vuotiaana, kesä on murto-osa suhteessa elettyihin vuosiin. Vauvallasi on siis edessä tänä vuonna toosi pitkä kesä. ;)
Vilukissi: Taitaa olla äiti kameran takana ja isi kylvettäjänä tuossa. Mutta hyvä niin, että luottaa isäänsäkin.
Kirsi H: Enpä ole tuota kuullutkaan, enkä asiaa koskaan noin ajatellut, mutta taitaa pitää paikkansa. Toivotaan, että Siiri osaa nauttia pitkästä kesästään! :)
Lähetä kommentti