Sivut

torstai 1. maaliskuuta 2012

Tapahtui eräänä päivänä

Tänään ei ollut tylsä päivä. Tarina alkaa, kun myöhästyimme bussista, kun olimme menossa kaupungille. Tiesin, että olimme lähteneet liikkeelle hieman liian myöhään, joten juoksin (no hölkkäsin) tuon noin puolen kilometrin matkan pysäkille lykäten vaunuja, joissa vauva nukkui ja Siiri oli seisomalaudalla. Ei mikään ihan kevyt lasti lumisella tiellä. Melkein pysäkille päästyämme näin, kuinka bussi huristeli ohi. Ja seuraava olisi tullut sitten heti tunnin päästä. Emme jääneet odottamaan sitä, vaan talsimme hikisenä (minä) ja huutavana (Siiri) takaisin kotiin. Hiki tuli juoksusta ja vähän hermostumisestakin, huuto siksi, ettei päästykään bussilla isin työpaikalle. Pääsimme kotiin, herätin Ronjan vaunuista ja istutin hänet autokaukaloon ja lähdimme asioille autolla. Huoh.

Tarina jatkuu. Parkkeerasin parkkipaikalle, jossa saa pysäköidä parkkikiekolla. Tai on ainakin ennen saanut. Siinä uskossa olin aina siihen saakka, kun tulimme takaisin parin tunnin päästä asiamme hoidettuamme. Jo kaukaa näin, että tuulilasissa on jotain. Olimme myöhässä kahden tunnin ajasta ja olin ihan varma, että sakot tuli. Kirosin jo mielessäni huonoa tuuriani, toistamiseen tänään. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sakkolappu, vaan kaksi parkkikuittia, joilla oli maksettu autolleni parkkiaikaa! Olin ihan varma, että olen piilokamerassa. Katselin vaivihkaa ympärilleni ja huomasin, että kyseinen parkkipaikka ei toimikaan enää kiekolla, vaan rahalla! Hämmästykseni vain kasvoi, joku oli käynyt laittamassa autooni nuo laput, etten saisi sakkoja. Eikä yhtä, vaan kaksi kertaa. Kyseisellä parkkipaikalla saa ensimmäisen tunnin ilmaiseksi, joten salaperäinen auttaja (vai oliko heitä useampia?) oli hakenut tunnin välein minulle parkkiaikaa. Onko tällaisia ihmisiä todellakin olemassa? Jos olet siellä, kiitos. 

Kaikesta tästä pää pyörällä unohdin kotimatkalla pysähtyä kaupassa ostamassa herkkuja syntymäpäiviään viettävälle perheenpäälle. No, onneksi pinaattikeitto ja pakkasesta sulatetut anopin leipomat pullatkin kelpasivat. Ihana arki.

Ei kommentteja: