Nöyryys jäi päällimmäisenä mieleen eilisestä kaupunginvaltuuston kokouksesta. Listalla oli surullisen kuuluisa talouden tasapainottamisohjelma. Puheenvuoro toisensa jälkeen kuulimme, miten nyt on päätösten ja ennenkaikkea toteutusten vuoro. Itsekin painotin puheenvuorossani sitä, että nyt on toimittava nopeasti, jotta säästöt ehtivät tälle vuodelle realisoitua.
En puolustanut Hyllykallion kirjastoa, en Apilan sunnuntaiaukioloa tai kyläkouluja. Kainon toiveen esitin lasten kotihoidontuen kuntalisän puolesta ja ryhmäperhepäivähoitopaikkojen säilyttämisestä, vaikka osana rakennettavia uusia päiväkoteja. Kiitin myös erityisesti materiaalihallintoa hyvän selvityksen tekemisestä omalla alueellaan ja ehdotin osana tulostuksen vähentämistä siirtymistä sähköisiin kokousmateriaaleihin.
Pienenä ryhmänä olisin voinut toimia hyvinkin populistisesti ja vaatia kaikkea mahdollista ilman pelkoa siitä, että näin todella tapahtuisi. Muut ryhmät kun olivat yksimielisesti ohjelmaa hyväksymässä. Mutta niin paljon kun näitä yllämainittuja ja monia muitakin asioita haluaisin suojella, haluan kuitenkin olla osa sitä joukkoa, joka näitä kipeitä päätöksiä tekee. Omassa puheessani osoitin hieman mieltäni ja kerroin katkeroituneeni edelliselle valtuustolle, koska he ovat jättäneet tekemättä vaikeita päätöksiä, mistä nyt maksamme. Syyttely ei hyödytä ketään, mutta tämä on valitettavasti yksi osa totuutta. Minä en halua pakoilla vastuuta silloin, kun sitä on minulle annettu.
Lohkaisinpa siinä rahoitusjohtajalle kahvitauolla, että meillä sentäs on täällä jotain palveluja, joista leikata. Mustaa huumoria, mutta näinhän se on. Saavutetuista eduista luopuminen on vaikeaa, mutta jää meille onneksi vielä jotain. Arki on nyt saatava pelaamaan näillä korteilla.
Huomasin myös, että kaipaan vielä harjoitusta tässä ryhmäpuheenvuoron laatimisessa. Kun muut huitelivat pöntössä menemään lähes kymmenen minuuttia, olin itse hyvin vaatimaton. Asiasisällöltään muut ryhmäpuheenvuorot olivat hyvinkin yleisellä tasolla liikkuvia, kun taas itse keskityin vain ohjelmaan. Tämä ei liene pelkästään huono asia, mutta olisin voinut paneutua laajemminkin säästöihin ja esimerkiksi niiden suhteeseen ympäristövaikutuksiin. Esimerkiksi energiatehokkuuden lisääminen on hyvä keino pienentää kustannuksia ja samalla vähentää ympäristöpäästöjä.
Löysin valtuustopöydältäni muuten mieluista postia. Seinäjoen seudun ympäristöstrategia on nyt vihdoin hyväksytty kaikissa kahdeksassa kunnassa ja saatu kansiin. Hankkeella on myös nettisivut, joilla ohjelmaan pääsee tutustumaan. Tätä asiakirjaa tulen ihan varmasti käyttämään puheenvuoroissani jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti