Kyllä äiti tietää

Nyt tiedän, mitä on kyselyikä. Miksi? Ai miksi? Äiti miksi? Eikä mikään selitys kelpaa, vaan saa aikaan monta lisäkysymystä. Vastaamatta jättäminen puolestaan pistää toistamaan ja lopulta ääni on niin vaativa ja kova, ettei voi olla enää vastaamatta. Joskus (lue  usein) olen nokkeluuksissani vastannut vain, että siksi. Nyt sitten saan nauttia itse samasta vastauksesta jotain kysyessäni. Parempi on vaan tunnustaa, että en tiedä, mutta kun siitäkin seuraa jatkokysymys, että miksi. Niin, kyllähän äidin pitäisi tietää.

Kuvakuulumisia

Pyöräilykuva pääsiäiseltä. Vaikka ilme kertoo jotain muuta, tämä on tällä hetkellä lempipuuhaa. Pyöräillä pitäisi koko ajan ja joka paikkaan. Ja yllättävän pitkiä lenkkejä on jo tehtykin ja äiti ja isä saavat välillä todellakin pistää tossua toisen eteen, jotta pysyvät perässä. Ja huomaa Hello Kitty sangossa, ne ovat nyt valloittaneet tämän tuvan totaalisesti. 

Pihatouhut maistuvat muutenkin. Jopa niin paljon, että ulko-ovea saa pitää lukossa, ettei neiti omin luvin lähde ulkoilemaan. Takaoven lukko ei tosin enää ole kovin hyvä lapsilukko, sillä se osataan jo avata itse.

Tässä kuvassa yksi syy, miksi piha kiehtoo. Pääsiäislauantain aikamoisen kokoamisurakan jälkeen on meilläkin pompittu, pompittu ja pompittu. Tässä seurana naapurin Aada. Käy muuten urheilusta.

Toukokuu on täällä

Puutarhahommia, vapputoria, munkkeja ja simaa, takuuvarma toukokuun aloitus. Puutarhassa marjapensaat saivat ansaitsemansa paikan ja järjestyksen ja muutkin pensaat siistittiin. Viime kesänä pienennetty kukkapenkki ei ota uskoakseen uusia rajoa,vaan kukkia puskee ruohon keskeltäkin. Mikä on vaan ihanaa. Siinä on pikkupuutarhurillekin hommaa, näitä kukkia kun on lupa kerätä.

Vapputorilla oli ponejakin ja puutarhurista tuli hetkessä hevoskuiskaaja, niin rohkeasti neiti otti ponia ohjista ja sitten mentiin. Ja tietenkin pakollinen ilmapallo piti hankkiman, äidin iloksi ihana vaaleanpunainen Hello Kitty löytyy nyt meidänkin katosta.

Vaaliväsymys alkaa väistyä ja tämä koneella istuminenkin maistua taas muulta kuin työltä, joten luvassa on enemmän juttuja tännekin. Myös kuvia lupaan, kunhan kaivan kameran talviteloilta.

Puolestasi

Tähän ei ole paljon lisättävää. Muista käydä äänestämässä!

Pimeys katkaisee hiljaisuuden

 Valot on nyt sammutettu. Muutenkin täällä voidaan blogihiljaisuudesta huolimatta ihan hyvin.

  

Joku on ehkä saattanut huomata, että käy se ainakin vaalipaneeleissa nykyään, kun ei paljon muualla kodin ja työpaikan lisäksi näy. Sitä se nyt on vielä kolme viikkoa. Pari viikkoa sitten hierojalla kokeiltiin akupisteitä jalkapohjista ja ihmetyksekseni sain kuulla, että minulla ei ole stressiä. Siippa voisi olla eri mieltä.  

Äänestää voit muuten numerolla 122. Ja jos iltalenkille kaipaat haastetta, niin vaalilehtiä riittää jaettavaksi ihan varmasti sinullekin.  

Nyt pimeyden pariin.

Tilkkurekka

Tätä ei ole voinut ohittaa tai olla huomaamatta, sen verran monessa paikassa olen sen nyt nähnyt. Kyse on Marttaliiton ja Novitan Tilkkurekkakiertueesta. Ideana siis virkata isoäidinneliöitä. Tässä suora lainaus Novitan sivuilta "Tilkkurekka-kiertueen sekä koko kampanjan tavoitteena on pitää yllä ja jatkaa käsityöperinteitä: tuttu idea tarjoillaan nyt uudella asenteella. Kampanjan tavoitteena on myös kerätä mahdollisimman paljon tilkuista tehtyjä peittoja ja koota niistä maailman suurin tilkkupeitto syksyllä 2011. Maailmanennätystempauksen jälkeen pienet peitot ja lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen mm. Ensi- ja turvakotien liitolle."

Huippua. Itsekin tein oppilaiden kanssa syksyllä näitä samoja isoäidinneliöitä ja niistä valmistui niin tossut, tyynyjä kuin huivikin. Varsin monipuolisia neliöitä siis. Ja alkuunpääsyn jälkeen myös helppoja. Neliö koostuu pääosin pylväistä ja sama kuvio toistuu, joten kun pääsee vauhtiin, työ etenee nopeasti. Jos vain kukkien virkaamiselta ehdin, taidan lähettää muutaman neliön ennätyspeittoon. Ja aikaa näytti olevan syksyyn saakka, joten vaalien jälkeenkin ehtii hyvin. Onpahan sitten jotain tekemistä.

Ja jos virkattu isoäidinneliö ei sano mitään, alla neliöistä koottu peitto (kuva Novitan sivuilta).

Käsin ja koneella

Ministeri Linden linjaa keskiviikon Ilkassa, kuinka tärkeää lapsille ja nuorille on opetella kymmensormijärjestelmä. Yhdessä he puolutoeverinsa opetusministeri Virkkusen kanssa uskaltavat jopa pitää sitää tärkeämpänä kuin käsin kirjoittamista. Ja minä uskallan olla eri mieltä.  

Koneella kirjoittaminen ja sen käytön oppiminen on tärkeää, sitä en kiellä. Tiedän, että vaikka oppilaat olisivat kasvaneet koneiden keskellä, eivät he kuitenkaan osaa käyttää niitä välttämättä kovinkaan taitavasti. Töitä riittää. Käsin kirjoittamista ja sen harjoittelemista en kuitenkaan vähentäisi enkä rinnastaisi koneella tehtäviin töihin. Jo motoriikan kehittymisen kannalta kynätyöskentely on tärkeää. Ja meillä vaan on ja tulee jatkossakin olemaan edelleen paljon käsin kirjoitettavaa. Käsin voi myös kirjoittaa aina, koneella kirjoittamiseen tarvitaan aina se kone. Käsin kirjoittamalla jokainen saa tekstistään persoonallista, itsensä näköistä. Jotain sellaista, mikä puuttuu times new romanista tai arialista.

Samaan aikaan puhutaan, kuinka lapset ja nuoret viettävät koko ajan enemmän aikaa koneella. Jos koulussa ollaan koneella, läksyt tehdään koneella ja vapaa-ajalla vielä pelataan ja tavataan kavereita koneella, niin huh. Johan on niskavaivaisia lapsia hartiat korvissa jonossa fysioterapiaan ja silmäsairaita hakemassa laseja karsastukseen.  

Ja hyvin tämä kirjoittaminen sujuu näin nelisormijärjestelmälläkin.