Joulurauhaa

Tämän kuvan myötä hyvää joulua, kuten 5-vuotias korttiinkin taiteili. Aika hyvin mallista tehty peilikuva. Joulurauhaa.

Itsearviointia

Vuosi sitten huilailin vaalien jälkeen ja odottelin valtuustouran alkua. Nyt sitä on takana vajaa vuosi. Opettajana katselen tätä vuotta taaksepäin miettien oppimaani. Kaikkea ei toki näe vielä näin läheltä, mutta muutama näkökulma on kirkastunut. Tärkeitä kaikki, eivätkä numeroinnista huolimatta ole siksi arvojärjestyksessä.

1. Kokonaisuuden hahmottaminen on nyt ensimmäisenä mielessä. Valtuutettuna ei voi olla enää yhden asian ajaja.Vaikka esimerkiksi Ruukintien turvallisuus, opettajien lomautukset ja joukkoliikenneasiat ovatkin itselleni asioita, joista voisin jättää säästämättä, en voi olla kytkemättä kaikkea kokonaiskuvaan. On mietittävä myös muut vaaralliset paikat, onko joku toinen tie vielä turvattomampi, josta pitäisikin ensin aloittaa? Ja vaikka opettajat tekevät tärkeää työtä, niin tekevät muutkin. En voi, enkä halua vetää rajaa tärkeiden ja vähemmän tärkeiden ammattien väliin. Lempilapseni toimiva joukkoliikenne tarvitsisi paljon lisää rahaa, mutta sitäkään ei heti tässä tilanteessa ole saatavilla.

2. Kokonaisuuden lisäksi katse on suunnattava tulevaisuuteen. En voi tehdä päätöksiä pelkästään huomista ajatellen, vaan on osattava ajatella, mitä tapahtuu kymmenen vuoden päästä. Kristallipallolle olisi käyttöä. Laajentaako Areenaa vai rakennuttaako jalkapallostadion, perustaako uusi virkoja lastensuojeluun vai aloittaakko peruskorjauksia kyläkouluilla? Niin ja kenen kanssa lähteä kimppaan?

3. Kaikkia ei voi miellyttää. Tämä nyt on ihan perustotuus, joka ei ole salaman lailla mieleeni välähtänyt tässä vuoden aikana, mutta ehkä kuitenkin konkretisoitunut entisestään. Jokaisesta päätöksestä on joku eri mieltä. Hihasta vetäjiä riittää ja välillä yritetään repiä todella alas ja vielä polkea päälle. Kun päätöksensä kuitenkin osaa perustella, pärjää pitkälle.

4. Viimeisenä, mutta ei (toivottavasti ainakaan) vähäisimpänä mielessä pyörii myös oma jaksaminen. Töiden aloittaminen ja sen myötä kuvioihin astunut hoitorumban pyörittäminen vaatii myös veronsa, äitinä minua ei voida lomauttaa. Joululomallekin riittää kuitenkin vielä virtaa, joten jotenkin lienen onnistunut tämän kaiken yhdistämisessä. Kokemuksen myötä osaan varmasti vielä paremmin arvioida, mihin energiaa kannattaa käyttää.

Rauhallista joulunaikaa sekä hyviä ja mieleenpainuvia hetkiä uudelle vuodelle, niitä toivon teille kaikille.  

Kolumni Eparissa 18.12.2013

Perinteiset piparit

Piparit on leivottu, joulu saa tulla. Perinteet eivät katkenneet tänäkään vuonna, äidin taikinakulholle kävi tie taas. Tänä vuonna pikkuapureita oli paikalla kaikki neljä. Hävikki leipomisvaiheessa oli suurta, mutta osa taikinasta myös paistettiin ennen syömistä. Hyvää tuli!

Työn touhussa. 

Muodoissa oli mistä valita.

Lopputulos parhaimmillaan. 

Oma joulukalenteri

Monta vuotta siinä meni, suunnitellessa. Nyt pääsin toteutusvaiheeseen ja tässä lopputulos. Sekä tekijä, että tonttutytöt ovat kovasti tyytyväisiä uuteen kalenteriinsa. Tarvikkeet löytyivät kangaskorista ja numeroleimasimetkin muistin omistavani. Kahdesta ensimmäisestä luukusta on saanut suun makeaksi, mitähän tontut ovat varanneet huomiseksi?

VALTUUSTOBLOGI: veroja ja väärinkäsityksiä

Tiukka viisituntinen takana, päätettyinä veroprosentti ja talousarvio. Päällimmäisenä mielessä harmitus siitä, että kokemattomuutteni ja huolimattomuuteni vei tänään voiton. Kyse on siis siitä, miksi äänestin tyhjää, kun äänestettiin liikuntapaikkarakentamiseen investoiduista rahoista. Homma meni näin: Liikuntapaikkarakentamiseen oli budjetoitu Jouppilavuorelle ensi vuodelle 500 000 €. Alunperin siellä oli 300 000 €. Kannatin ryhmäpuheenvuorossani keskustan esitystä, jonka luulin tarkoittavan vain ylimääräisenä talousarvioon lisätyn 200 000 €, en koko 500 000 € poistoa. Puheenvuorojen edetessä tajusin virheeni. Pyysin uutta puheenvuoroa ja kerroin näin käyneen. Samalla esitin, että poistamme vain tuon 200 000 €. Esitystäni ei kannatettu. Itsekään en osannut kannatusta vaatia, kun luulin sen automaattisesti olevan ryhmäpuheenvuoro, jossa tehtyä esitystä ei tarvitse kannattaa. Näin ei kuitenkaan ollut, eikä esitykseni päässyt äänestykseen. Siksi äänestin tyhjää.

No miksi sitten tuolla 200 000 € olisi jotain merkitystä? Perustelen kantani sillä, että kun nyt ensi vuodelle sitouduimme tuohon 200 000 €, löimme samalla lukkoon 500  000 €/vuosi seuraaviksi vuosiksi. Koska jos leikkiin lähtee, pitää siinä myös pysyä. Olisin halunnut tätä vielä mietittävän tarkemmin myöhemmin, kun nähdään, mihin yleinen taloustilanne kehittyy. Mutta näin nyt kävi. Ja se harmittaa.

Niin ja päätettiinhän siellä myös niistä veroista. Ja nekin menivät vastoin omaa näkemystäni. Puheenvuorot alla, ensin veroprosenteista ja sitten talousarviosta, joka sisältää myös liikuntapaikkarakentamisen.

Puheenvuoroni veroista:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen, kuten varmasti kaikki muutkin, koko vuoden kuunnellut kommentteja, kuinka veroprosenttia pitäisi nostaa, ettei tarvitsisi mennä kaupungin työntekijöiden kukkarolle. Siksi on hyvä, että tämä päätös nyt tehdään ja veroja korotetaan.

Veroprosentin korotus ei voi olla ainut keino, jolla huonoa taloustilannetta paikataan, mutta yhtenä muista keinoista sitä voidaan käyttää kyllä, ihan kuin nyt toimitaan Seinäjoellakin.

Kuten edelläolevista puheenvuoroistakin on käynyt selväksi, on veronkorotus nyt välttämätön. Ongelma lienee enää siinä, kuinka paljon nostetaan ja mitäkin prosenttia. Olemme kuulleet laskelmia siitä, miten se vaikuttaa kenenkäkin tuloihin. Itse haluan ajatella asiaa keskiverto-seinäjokelaisperheen näkökulmasta. Me olemme lapsiperheiden luvattu maa. Nuorta perhettä tuloveroprosentin nosto koskettaa enemmän, kuin kiinteistöveroprosentin. Siksi mielestäni kaupunginjohtajan alkuperäinen esitys, jossa tuloveroprosentti nostettaisiin 20,75 ja kiinteistöveroa 0,05 prosentilla, on kaupunkilaisille reilumpi.

Reilumpi se on myös yrityksille, varsinkin pienemmille. Kiinteistöveron nostamatta jättämistä on perusteltu myös sillä, että kiinteistöveron nosto rokottaa yrityksiä. Varmasti osaa, ehkä niitä isoimipia, mutta ei tokikaan kaikkia. Pienistä yrityksistä ja palveluyrityksistä suurin osa toimii pienissä ja/tai vuokratiloissa, eikä kiinteistöveron nousu tunnu siellä niin paljon. Koska näille yrityksille suurin kustannus syntyy henkilöstöstä, koskee tuloverokorotus heitä enemmän. Palkankorotuspaineet nousevat, kun työntekijälle käteenjäävä osuus pienenee. Siksi pidän maltillisempaa tuloveronkorotusta ja pientä nostoa kiinteistöveroon kannattavampana myös yrityksille.

Koiraveron jätämme mielellämme perimättä.

Ja talousarviosta: 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Talousarviossa vuodelle 2014 näkyy elävä kaupunki. Vaikka tietää, että kaupungissa tapahtuu, se jotenkin konkretisoituu tästä kansien välistä. Synkistä luvuista huolimatta luin talousarviota mielelläni, meillä tehdään kaikkea tätä ja vielä paljon enemmän.

Talousarvioon vuodelle 2014 on sisällytetty paljon tavoitteita. Odotukset ovat kovia. Säästämistä, tehostamista, tuloksellisuutta. Hallintokunnat ovat kovilla.

Erityisesti sosiaali- ja terveyspuolelta on vaaditaan paljon. Kun puhutaan lakisääteisistä palveluista, joita ei voi jättää välistä, saa tehdä aikamoisia temppuja, jotta kustannukset eivät karkaa. Muistan viime keväältä, kun kysyin rahoitusjohtajalta, että miksi jo budjetoitiin vähemmän, kuin tiedettiin kuluja olevan. Käsittelimme muistaakseni tilinpäätöstä. Tilanne on ollut näin vuodesta toiseen. Mikä tekee tulevasta vuodesta erilaisen? Tähän toivottavasti löytyy vastaus pian.

Taloustoimikunta on lanseerannut Talouden tasapainottamisohjelma II. Palvelutarjontaa joudutaan varmasti kaventamaan, mutta toivottavasti myös mietitään järjestämistapaa uudestaan. Tehdään tässäkin kohtaa niitä rohkeita ratkaisuja, joita meiltä on kaupunkina totuttu näkemään.

Ja vaikka menoja on jo suitsittu, on varmasti siellä vielä vähän varaakin. Yksi iso kuluerä kaupungille on varmasti energialasku. Raha menee toki taskusta toiseen, omaan yhtiöön, mutta kuten olemme viime aikoina lehdistäkin saaneet lukea, ei energiayhtiölle ole niin väliä kenelle se energia myydään, kunhan siitä saadaan hyvä hinta. Ei siis liene vahingoksi, vaikka kaupunki ostaisi vähän vähemmänkin. Toivoisinkin siis kaupungin energiakulutuksen julkistamista ja sitä kautta julkista painetta energiansäästöön. Energiansäästöllä on mahdollista saada merkittäviä säästöjä myös taloudellisesti.

Kun maltillisuuteen vielä lisätään juuri hyväksytyt veronkorotukset, tulee tunne, että ollaan oikealla tiellä. Nämä kaikki toimenpiteet ovat tarpeen, jotta jatkossa on vähän helpompi hengittää. Nyt täytyykin osata myös jarruttaa.

Jo aikaisemmissa ryhmäpuheenvuoroissa esille tullut lisäbudjetti jalkapallon olosuhteiden parantamiseksi on puhuttanut myös meitä. On totta, että kaupunki kasvaa ja kehittyy, emmekä me valtuutettuina voi olla tuon kehittymisen esteenä. Siitä hyvä esimerkki on keskustan kehittäminen, josta on haluttu pitää kiinni, vaikka ajat ovat tiukat. On nähty, että siihen panostamalla kaupungin edellytykset kasvaa paranevat. Olen ehdottoman kehitysmyötämielinen ja kiitollinen, että meillä on osaamista ja rohkeutta tarttua tämänkaltaisiin haasteisiin.

Olen myös ehdottoman urheilumyötämielinen. Jossain kohtaa on kuitenkin palattava takaisin kunnan perustehtäviin ja miettiä niiden toteuttamista. Tänä vuonna on jouduttu lomauttamaan henkilöstöä, ja siten heikentämään palveluja, jotta on saatu säästöjä kasaan. Siinä rinnalla on vaikea hyväksyä budjettiin yllättäviä lisäyksiä, jotka eivät ole suunnitelmien mukaisia. Suunnitelmilla viittaan Taloussuunnitelmassa vuosille 2015-2017 olevaan lauseeseen, että liikuntapaikkarakentamisen volyymia alennetaan. Kuitenkin kun kuluja vertaa, on aiempina vuosina käytetty liikuntapaikkarakentamiseen vähemmän kuin nyt tuleville vuosille on budjetoitu. Kysynkin, miten volyymin alentaminen näkyy tässä?

Kaupungin tarkoitus on luoda edellytykset kaikille kaupunkilaisille liikkua. Siinä me olemme Seinäjoella onnistuneet hyvin. Nyt esitetty lisämääräraha liikuntapaikkarakentamiseen ei ole välttämätön harrastajien kannalta.

Imagoa Seinäjoella on rakennettu ja sen olemme havainneet positiivisesti muun muassa kaupungin kasvussa. Kolahduksiakin on tullut, mutta ei jalkapallostadionin rakentamisella ja näkymisellä tulosruudussa paikata sitä vajetta julkisuuskuvassa, joka syntyi esimerkiksi henkilöstön lomauttamisesta.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa lämpimästi keskustan tekemää ehdotusta poistaa talousarviosta sinne lisätty ylimääräinen lisäys liikuntapaikkarakentamiseen.

Muuten olemme valmiita hyväksymään tämän haastavan, mutta ansiokkaasti valmistellun talousarvion. 

Onnellisuusprojekti

Vanha sanonta kuuluu, että onni löytyy pienistä asioista. Auringosta, kahvikupista, hymystä tuntemattomalta. Olen pohtinut tätä väittämää viime aikoina, sillä on väitetty myös toisin. Anna Perho, jota pääsin kuuntelemaan pari viikkoa sitten, on sitä mieltä, että onni syntyy isoista asioista. Hän väittää, että jos puoliso lähtee, sairastuu tai talo menee alta, on vaikea iloita pienistä asioista.

Toisessa koulutuksessa (Stressinhallinnan intensiivikurssi!) tämä väite kumottiin täysin. Kouluttaja, mentaalivalmentaja Minna Marsh esitti onnellisuuden tieteellisten tutkimusten valossa, joissa oli osoitettu, että 50% onnellisuudesta määrittelee geni, joka ilmenee sekä negatiivisena että positiivisena. Ne, joilla tämä geeni on negatiivisena, ovat taipuvaisempia masennukseen, kuin positiivisen geenin omistajat. Tämä puolet on tavallaan onnellisuuden lähtötaso. Olosuhteet, eli juuri kaikki ulkoiset seikat, kuten terveys, perhe ja aiemmat kokemukset, määrittelevät vain 10%. Siis vain 10. Jäljelle jäävä 40% koostuu omista valinnoistamme. Eli niistä arkisista jutuista, ajankäytöstä, liikunnasta, ruokavaliosta, suhtautumisesta asioihin.

Tämän ajatuksen mukaan voisimme siis olla täydellisen onnellisia, vaikka menettäisimme kaiken omaisuutemme tulipalossa ja vielä perhekin menisi mukana. Näin äkkiä tuntuu mahdottomalta. Mutta onko se?

Itse en ole vielä kovin pitkällä tämän ajattelun kanssa, mutta matka on alkanut. Onnellisuusprojekti alkaa nyt. Siihen kuuluu päivittäisiä valintoja, jotka pyrin tekemään siten, että ne edistävät onnellisuuttani. Ymmärrän rajallisuuden ja sen, että varsinkin kaksi pienintä ovat minusta kovin riippuvaisia, enkä voi laittaa itseäni aina edelle. Aion kuitenkin tehdä niinkin ja olen jo aloittanut. Pidän kiinni omista jutuistani ja järjestän niihin aikaa, toteutan itseäni tuntematta huonoa omaatuntoa.

Ja jotain olen jo ymmärtänyt. Olen tajunnut, että olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani ja siksi olen ainut, joka asialle voi jotain tehdä. Vaikka en erityisen onnettomaksi ole tuntenut itseäni tähänkään asti, myönnän ajoittain sortuneeni syyttelemään muita omasta huonosta olostani. Siten asiat eivät kuitenkaan etene tai muutu.

Loppuun vielä Anna Perhon opeista. Vaikka hän ei onnellisuuden määrittelyssä vakuuttanutkaan, toi hän esiin monia muita hyvältä kuulostavia keinoja arjenhallintaan. Yksi niistä oli aikapäiväkirja. Aikapäiväkirjaan merkitään noin tunnin tarkkuudella, mihin aikaa kuluu. Sen avulla voi hyvin tarkistaa, mihin aika oikeasti kuluu, jos se ei tunnu riittävän. Jos todellisuus ei vastaa arvoja, on syytä tehdä jotain.

VALTUUSTOBLOGI: Kokouskuulumiset 28.10.2013

Kahden ja puolen tunnin valtuustossa tapahtui taas monenlaista. Muutamia huomioita käsitellyistä asioista.

1. Henkilöstösuunnitelma vuosille 2014-2017. Isoin asia tällä listalla oli 5 uuden perhetyöntekijän toimen perustaminen. Kun uudet virat ja toimet on muuten pistetty puihin, on iso asia, että nyt perustettiin siitä huolimatta 5 uutta. Toki tavoitteena on saada sama määrä säästöjä ostopalveluista. En näe, että on välttämättä realistista, että ne todentuvat heti ensi vuonna, mutta tulevaisuudessa toivottavasti kyllä. Ja vielä enemmänkin säästöjä on toivottavasti tulossa, perhetyöntekijät palkattiin tekemään ennaltaehkäisevää työtä, jolla toivottavasti sekä parannetaan perheiden tilannetta, että pienennetään kustannuksia.

2. Seinäjoen Energia on mukana ostamassa ruotsalaista vesivoimaa, tähän liittyen käsiteltiin lainahakemuksia. Energian toimitusjohtaja Martti Haapamäki myös esitteli välitilinpäätöksensä ja muita ajankohtaisia asioita. Alkuvuonna liikevaihto kasvoi 11,5 % ja tulos oli noin 2,5 miljoonaa parempi, kuin vuonna 2012 samaan aikaan. Tilanne tulee kuitenkin kuulemma tasaantumaan loppuvuonna ja tavoitteena on päästä samaan tulokseen kuin viime vuonna. Energia on mukana vesivoiman oston lisäksi muutamissa tuulivoimahankkeissa, hyvä niin. Edelleen se ydinvoima siellä kuitenkin kummittelee. Kysyin jälleen, että joko olisi meidänkin aika irtaantua tästä epäilyttävästä ja kannattamattomasta projektista, mutta ei. Energian omien laskelmien mukaan hankkeessa mukana olo on kuulemma kannattavaa. Olisi mukava nähdä nämä laskelmat, kun kunta toisensa jälkeen on ilmoittanut, ettei heidän mielestään ole enää kannattavaa olla mukana. 

3. Kolme vuotta kestänyt piina Kourassa on nyt päättynyt, kun sinne saatiin hyväksyttyä osayleiskaava. Kaavan valmistuminen kumoaa rakennuskiellon, joka on estänyt kylän kasvamisen. Hyvä näin.

4. Valtuutettu Piia Kattelus oli tehnyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen koskien kaupungin yhteistyötä kaupungin yksityisen päiväkotiyrittäjän kanssa. Hallituksen vastaus merkittiin tiedoksi. Aiheesta myös keskusteltiin kiivaasti. Jopa niin, että valtuuston puhetta johtanut Mäki-Hakola keskeytti Katteluksen puheenvuoron kopauttamalla nuijaa ja ilmoittamalla, että asia on loppuunkäsitelty. Ottamatta kantaa itse käsiteltyyn asiaan, meni puheenjohtajan käytös mielestäni liian pitkälle. Valtuuston puheenjohtaja ei voi keskeyttää valtuutetun puhetta, jos on eril mieltä puheen sisällön kanssa.

5. Lopuksi vielä hyväksyttiin maahockey-kentän rakentaminen. Kustannusarvio kentän pystyttämisestä on noin 30 000€. Kenttä on lahjaksi saatu, arvoltaan noin 100 000€. Sitä voidaan käyttää myös muihin lajeihin ja näistä kentistä on tällä hetkellä pulaa. Joten vaikkakin asia tuli päätettäväksi vauhdilla ja ohi budjetin, on hyvä, että asia ei äänestykseen jälkeen jäänyt pöydälle, kuten keskusta olisi halunnut, vaan viedään päätökseen ja saadaan kenttä käyttöön.