Kaupunkisuunnittelua

Kolumni Eparissa 1.8.2012

Yritin kerran torilla kahvilla istuessani kuvitella itseni vekseliaukiolle samaan hommaan. Vieressä kulki kävelykatuja ja niillä ihmisiä, pyöräilijöille oli omat kaistansa, näkyi kahviloita ja terasseja. Pidin kuvitelmastani.

Mielikuvaani elävästä kaupungista kuuluu yllämainittujen lisäksi muun muassa puistoja ja leikkipaikkoja, parkkitilaa pyörille ja vilkasta torikauppaa ympäri vuoden. Mikä sen parempaa, jos torin kulmassa olisi vielä vaikka kauppahalli, jossa voisi käydä ostoksilla. Myytävänä olisi pienten ja paikallisten, jopa luomutuottajien tuotteita. Toiveissa elää myös näkymä muutamasta vanhasta rakennuksesta, jotka kertovat Seinäjoen historiasta. Aika paljon on tämän suhteen menetetty, mutta vielä meillä on muutamia kohteita, jotka on mahdollista säästää.

Tämä kaikki vaatii toteutuakseen rohkeutta. Rohkeita yrittäjiä, joiden päätä ei helposti huimaa sekä päättäjiä ja virkamiehiä, joilla on rohkeutta myöntää lupa vähän erilaistenkin ideoiden toteuttamiseen. Yrittäjiä meillä jo on. Viime viikolla uutisoitiin, kuinka ravintola Juurella olisi halunnut elävöittää kaupungin katukuvaa pistämällä terassin pystyyn vieressään olevaan puistoon. Tähän ei kuitenkaan lupaa myönnetty. Toivon, että kun asiaa uudelleen käsitellään, tullaan erilaiseen lopputulokseen. Kyseessä on kuitenkin vain pieni pala puistoa, jonka en itse ainakaan ole nähnyt kovin ahkerassa käytössä tähän asti olleen.

Kaupungin kasvaessa tulisi sen myös näyttää kokoiseltaan. Seinäjoki ei ole enää vain maalaiskylä, vaan melkein jo iso kaupunki, jonka asukkaiden tarpeetkin ovat erilaiset kuin ennen. Kasvava kaupunki houkuttelee nuoria paluumuuttajia, joille tulee kuitenkin olla jotain muutakin tarjottavaa, kuin tontteja. Isossa kaupungissa elävään keskustaan ja palveluihin tottuneet etsivät niitä myös uudessa asuinpaikassaan. Tartutaan äkkiä tähän mahdollisuuteen ja tehdään kaupunkikeskuksesta koko kaupungin yhteinen olohuone.