Tyypillinen aamupalani ja aamupalaseurani.
Kirsi H. heitti jo jokin aika sitten ilmaan aamupalahaasteen, johon vastaan nyt. Vasta nyt, koska aamuja on päivässä vain yksi ja todennäköisyys muistaa kaivaa kamera silloin esille on käsittämättömän pieni. Nyt kuitenkin muistin.
Aamuni alkavat herätyskellostani riippuen puoli seitsemän ja yhdeksän välillä. Hetki höpöttelyä sängyssä, aamupesut ja pisut ja aamupalapöytään. Itse syön tässä vaiheessa yleensä karmivaan nälkääni banaanin tai jonkin muun hedelmän. Siirille teen puuron ja syötän sen. Näyttää kirjoitettuna niin yksinkertaiselta, mutta on todellisuudessa täynnä pieniä sattumia. Pienin ei ole Siirin halu syödä itse ja saalistaa lusikkaa kauniiseen käteensä. Lopussa neiti saa tahtonsa läpi ja lusikan käteensä. Puuro on toki tässä vaiheessa syöty, mutta kun pelkkä lusikkakin on niin hyvää. Seuraksi siihen tarjoilen yleensä vettä nokkamukista ja palan leipää. Sitten on äidin aika syödä. Aamupalani on yksinkertainen, maustamatonta jogurttia, marjoja tai mehukeittoa ja leseitä tai mysliä. Myös kahvia, mutta ei joka aamu. Syödessäni luen yleensä eilistä Hesaria tai jotain muuta lehteä. Tämä toki riippuen seurani vaativuudesta. Yleensä ehdin sekä lautasen, että lehden puoleen väliin, kun Siiri on saanut lusikkansa loppuun ja vaatii huomiota. Tällä välillä toki olen noukkinut hänen aamupalatarpeensa lattialta useampaan otteeseen. Neiti kainaloon ja pesulle. Hetken halit ja hassuttelut ja pääsen viimeistelemään aamupalani. Hektistä ja herkullista, mutta samaan aikaan ihanan kiireetöntä.
Mitä sinun aamuusi kuuluu? Mistä osasta aamuasi et luopuisi mistään hinnasta?
2 kommenttia:
töihin pääsyä haahaahaahaa
Voi Lenssu! Onhan se totta, että näinä päivinä pitää olla tyytyväinen siitä, että on töitä. Mutta eikö olisi mukavaa viettää päivät kotona kahden 'murkun' kanssa? ;)
Lähetä kommentti